b)

"Miksi fiktio kiinnostaa Erkka Mykkästä enemmän kuin fakta? Kumpi olisi sinun valintasi: fakta vai fiktio?"

Erkan mielestä fiktio on kiinnostavampaa kuin fakta siitä syystä, kun siinä voi hakea vapautta muokata todellisuudesta sellainen kuin sen haluaisi olevan. Erkka Mykkänen kirjoittaa fiktiota fanfiction-kulmalla, eli se tarina itsessään on totta, mutta siitä todellisuudesta tai valmiista juonesta halutaan muokata oman näköinen.

"Mistä muodostuu Mykkäsen mielestä hyvä kertomus?"

Mykkäsen mielestä tarinassa täytyy olla ongelma, jonka täytyisi myös ratketa. Ongelmalla täytyy olla merkitystä, siinä täytyisi olla paljon panoksia eli jonkin ongelman on oltava hyvin suuri ja siinä on paljon monimutkaisia muuttujia.

Luen enemmän tietokirjallisuutta, mutta välillä luen myös fiktiivisiä kirjoja. Tietokirjallisuus avartaa maailmankuvaa ja lisää ymmärrystä asioihin, joihin kokee hämmennystä. Samalla kuitenkin huomaan, kun motiivi tietokirjallisuuden lukemiselle siirtyy asioista selvää ottamisen sijasta siihen, että haluaisi löytää samaistumispintaa asioihin, niin tietokirjallisuudessa samaistumispinnan löytäminen voi olla vaikeaa. Tietysti on elämänkertoja, mutta yleensä elämänkerrat eivät kerro oikein mistään muista ihmisistä, kuin niistä jotka ovat olleet alusta saakka suht vaikutusvaltaisessa asemassa. Elämänkerroissa asioista kerrotaan hyvin pintapuolisesti ja elämän raadolliset puolet jätetään sivuun, jotta se kirja pysyy suht mediaseksikkäänä. Yleensä sitten olen samaistumispintaa etsiessäni löytänyt lukemista fiktiivisestä kirjallisuudesta. Fiktiossa asioita kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti ja rohkeasti.

"Mykkänen olisi halunnut keksiä Sinuhe egyptiläisen. Mikä fiktiivinen hahmo on tehnyt sinuun vaikutuksen?"

Fiktiivisistä hahmoista sanoisin, että kaikista eniten pidän Disney-hahmoista Karhuveljeni Kodan Kodasta ja animesarjan Serial Experiment Lainin Lainista (hyvä kun nuo päähahmot voi jo päätellä noiden nimistä). En yleensä mieti lempihahmojani, koska oleellisinta itselleni on tarina ja sen tarkoitus itsessään, eikä yksittäiset hahmot. Lempihahmon mietintä tavallaan ottaa yhden rattaan pois siitä tarinasta ja peittoaa sen suuremman kokonaisuuden missä se hahmo on. Hahmojen keskinäinen dynamiikka tekee yksittäisistä hahmoista sitä mitä ne onkaan, ei ne yksinään ole niin erityisiä.

Karhuveljeni Koda eroaa mielestäni muista Disney-sarjoista siten, että sen sijaan että on mustavalkoinen ja dikotominen juoni jossa on vain hyviksiä ja pahiksia, niin siinä ei leimata ketään pahaksi vaan se antaa paljon monisyisemmän selityksen että miksi joku tekisi pahaa toiselle. Voiko Karhuveljeni Kodassa ketään tuomita? Ei.

Serial Experiment Lain on aika esoteerinen sarja. Pidän siitä sarjasta siitä syystä, että se on vähän niin kuin Code Lyoko, mutta aikuisille. Siinä sarjassa käsitellään Z-sukupolvelle tuttua sukupolvikokemusta siitä, että miten paljolti me ollaan eletty osa lapsuudesta, nuoruudesta ja nuori aikuisuus Internet-ajan hypertodellisuudessa. Internet ja oikea elämä sekottuu toisiinsa niin, ettei niitä voi lopulta oikein erottaa toisistaan. Ei me esimerkiksi ajatella vaikkapa WhatApp-sovelluksen viestejä katsellessamme pääasiallisesti, että se on nyt vain ystävämme joka lähettää teksti- ja ääniviestejä. Me ajattelemme ystävämme ihan samana ihmisenä, olipa se olomuoto Internetin virtuaalimuodossa tai oikean elämän luuna ja lihana. Siksi monet eivät tapaa kasvotusten kavereitaan, kun hypertodellisuuteen turtuu, eivätkä monet enää jaksa järkätä oikeita tapaamisia. En pidä sitä nyt sinänsä huonona asiana, itseään ei voi repiä aina joka paikkaan ja etänä kommunikointi tuntuu helpommalta. Pikemminkin, ihmiset eivät tiedosta että miten virtuaalisesta on tullut uudenlainen todellisuutemme joka tuntuu yhtä todelliselta kuin oikea elämä. Se sarja ei suoraan käsittele niitä aiheita näin suorasukaisesti, vaan siinä tarinankerronta on hyvin kätkeytynyttä ja käsittelee tätä samaa asiaa. Sitä miten Internet-aikakausi tulee häivyttämään todellisuuden ja virtuaalisen rajat. Kyseinen sarja julkaistiin ysärin alussa ja se ennusti hyvin 2010- ja 2020-luvun henkeä 20-30 vuotta myöhemmin.