Arthur Schopenhauer ja Friedrich Nietzsche
Schopenhauer ajatteli elämää ristiriitaisena, mielettömänä ja täynnä kärsimystä. Se miksi elämä on Schopenhauerin mielestä kärsimystä, johtuu "tahdosta". Tahto Schopenhauerin mielestä oli jotain sellaista, josta pitäisi päästä eroon. Schopenhauerin mukaan tahto on haitallista ja tekee meistä moraalittomia. Tahdon tunnistaa siitä, että haluat aina esimerkiksi uusia esineitä ja asioita, etkä ikinä keskity tähän nykyhetkeen. Keskityt aina tulevaisuuteen, jossa sinulla olisi aina enemmän juttuja, etkä keskity siihen, mitä sinulla on juuri nyt. Tahto on syypää kärsimykseen.
Schopenhauerin filosofia muistuttaa itämaisia uskontoja ja filosofioita, kuten buddhalaisuutta, mutta Schopenhauer ei ollut tietoinen buddhalaisuuden opeista, kun vasta elämänsä lopussa. Hän tuli siis näihin päätelmiin ilman buddhalaisuuden apua itsenäisesti.
Se mitä buddhalaiset kutsuvat valastumiseksi, on Arthurille tahdosta vapautumista. Se on buddhalaisille sitä, ettet enää tahdo mitään muuta, kuin mitä sinä olet jo. Et kaipaa itsesi ulkopuolelta elämääsi mitään.
Schopenhauerin kanta on tavallaan rankempi. Schopenhauer on samaa mieltä siitä, mitä tahto on ja miksi se on ongelma. Schopenhauerin näkökulmasta, me ei voida päästä tahdosta eroon. Me voidaan vain hetkellisesti päästää siitä irti, unohtamalla tahto. Taide on ainoa tapa päästä eroon tahdosta, hetkeksi. Kun kuuntelee vaikkapa musiikin melodioita, voi irtaantua tahdosta, voi elää hetkessä, muuten me ollaan jatkuvasti pään sisällä ja mietitään kovasti, mitä minulla ei ole, mitä minulla pitäisi olla ja mitä muilla on – tämä tahto. Kun kuuntelee musiikkia, voit vain olla.
Schopenhauer oli pessimisti, eli kun musiikki lakkaa, palaat takaisin elämääsi, tahdon tilaan.
Nietzsche, monessa mielessä Schopenhauerin ”oppilas”. Nietzsche tiedostaa tahdon käsitteen, mutta hän on Schopenhauerin kanssa eri mieltä siitä, että tahto olisi jotain likaista ja siitä pitäisi päästä eroon, vaan se on parasta, mitä ihmisissä on.
Nietzschen mielestä, tahto kantaa ihmistä ja moraalia. Suurin kirosana Nietzschelle ihmiselämässä on tyytyminen. Nietzschen mielestä ihmisissä on mennyt vikaan se, että me tyydytään vähempään.
Me vähätellään itseämme, me vähätellään toisiamme, vähätellään koko meidän lajia. Nietzschen mielestä ihmisessä on kaikki ja ihminen on mahtava ja suuri olento, miksi me vähätellään itseämme, miksi emme tahdota enemmän?
Nietzschelle tahto on tavallaan toimintaa, se ei ole vain halua, kuten Schopenhauerille. Tahto Nietzschelle on tahtoa jotain kohti. Tahto on väkevä halu, joka johtaa tekoihin. Nietzschelle tahto ei ole pelkkää haihattelua, vaan toimintaa.
Millainen ihminen jahkailee ja jättää toimimatta? Sellainen joka tyytyy, en mä kuitenkaan pysty, ei musta kuitenkaan ole siihen, ehkä parempi olla vain tekemättä. Nössöilyä, sanoisi Nietzsche. Tee parhaasi, se on kaikki mitä sinä voit tehdä. Tahdo enemmän, tahdo itsellesi suurin mahdollinen unelma, ja käy töihin.
Nietzsche kutsuu tätä tyytymistä orjamoraaliksi. Paitsi että se johtaa laiskaan suhtautumiseen omaan elämään, niin se johtaa siihen, että me suhtaudutaan yhtä laiskasti moraaliin ja onnellisuuteen. Me emme tehdä kaikkea ollaksemme parempia moraalisessa mielessä. Moraalisuudella ei ole mitään kattoa. Meidän täytyy ylittää itsemme joka päivä.
Nietzsche oli aikanaan kiistanalainen filosofi, sillä hän oli kritisoinut kristinuskoa. Jos ajatellaan 1800-luvun eurooppaa, niin mikä oli suurin tyytymisen ja orjamoraalin tuottaja? Kristinusko. Nietzschelle kristinusko on moraalin loppu.
Kristinusko kannustaa meitä tyytymään ja vähättelemään itseämme. Kristinusko kannustaa meitä orjamoraaliin. Kristinuskossa määritelmällisesti ihmiseen suhtaudutaan vähempänä kuin. Ihminen on Jumalan kuva, ihminen luodaan kuin Jumalaksi, mutta huonompana versiona. Sukupuolinäkökulma mukaan ottaen, nainen on miehen kuva, nainen siis luodaan kuin mieheksi, mutta huonommaksi versioksi.
Nietzschelle tämä on kamalaa, kristityt voivottelevat, kuinka he ovat pieniä suuren mahdin, Jumalan, edessä. Tämä johtaa siihen, että miksi me yritettäisiin olla niin hyviä kuin voitaisiin olla, kun me luovutetaan jo valmiiksi.
Nietzschen mielestä kristinuskosta pitää päästä eroon, orjamoraalista pitäisi päästä eroon, muuten meistä ei ikinä voi tulla sitä, mitä meistä voisi ikinä tulla, eli yli-ihminen (saks. übermensch). Hän kutsuu yli-ihmiseksi sellaista ihmistä, joka uskaltaa hylätä perinteiset arvot, keksiä tähän aikaan sopivat paremmat arvot ja elää niiden mukaisesti. Hän kutsuu tällaista ihmistä yli-ihmiseksi, koska se ei ole helppoa hylätä vanhoja nykypäivänä toimimattomia perinteitä, ja se on välttämätöntä.
Nietzsche luottaa ihmiskuntaan niin vankasti, että hän uskoo ihmisten löytävän moraalin ilman perinteitä ja uskontoja, ja että ihmisen kyvykkyys on riittävää. Tahto on moraalin perusta. Ilman tahtoa, me löystytään, meistä tulee mukavuudenhaluisia, kylläisiä ja moraalittomia.
Lähteet:
1. https://serafikettu.com/fi2-tahto.html
2.