1. Selitä, mitä eroa seuraavilla käsitteillä on:

a) yleismaailmallinen havaitseminen – kategorinen havaitseminen

Yleismaailmallisessa havaitsemisessa lapsi alkaa havaitsemaan äidinkielensä äänteitä ja pystyy erottamaan niitä. Lapsi tulee tietoiseksi äänteiden olemassaolosta, mutta ei vielä ymmärrä merkityseroja. Kategorisessa havaitsemisessa lapsi alkaa kategorisoimaan kuulemiaan äänteitään, kun hän ymmärtää että g- ja k-kirjaimet ovat erilaisia ja sanoihin pistäessä niillä on selviä merkityseroja. Ei ole siis samantekevää että kutsuuko kirahvia girahviksi.

b) sanan nopea oppiminen – sanan oppiminen päättelemällä

Sanan nopeassa oppimisessa lapsella on vähän sanan altistumiskertoja (lapsi saattaa oppia jopa yhdestä sanan altistumiskerrasta) ja hän oppii siitä huolimatta sanan. Yleensä lapsi oppii sanan nopeasti jos konteksti, jossa sana oltiin opittu, on hyvin mieleenpainuva. Sanan nopea oppiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi ymmärtäisi sanan merkityksen. Lapsi opettelee käyttämään sanaa oikein vasta jälkikäteen.

Sanan oppiminen päättelemällä tapahtuu siten että lapsi näkee kaksi esinettä, joista toinen on tuttu ja toinen on vieras. Kun lapsi tietää mikä tuttu esine on, niin hän olettaa että vierasta esinettä puhutellaan samalla sanalla jota hän ei tiedä.

2. Kielen kehityksen tukeminen: Vanhempiesi ystäväperheeseen on syntynyt uusi lapsi. He kuulevat, että käyt kehityspsykologian kurssia ja kysyvät, miten he voisivat auttaa lastaan oppimaan kieltä hyvin. Kirjoita heille vastaus kirjan lukua apuna käyttäen.

Sanaleikit auttavat lasta erottamaan samankuuloisia sanoja toisistaan. Sanaleikeistä saatavat opit pysyisivät paremmin mielessä, jos niiden sanaleikkien pohjalta tekee esimerkiksi kuvia tai pienimuotoisia komedianäytelmiä.

Lasten kanssa kannattaisi myös piirtää. Esimerkiksi pyytää piirtämään kissan. Sitten lapselle muistuisi mieleen paremmin erilaisia sanoja, kun niitä piirretään.

Lastenkirjat, joissa on kuvia. Kun sivu on luettu, niin alkaisi kuvan pohjalta selostamaan, että mitä sivun kuvassa tapahtuu. Siinä yhdistyy tekstin tapahtumat kuvitukseen ja sen myötä lapsi kykenee todennäköisemmin oppimaan lukemaan. Tavallaan lapsi oppii kirjasta että kirjaimet ovat tavallaan kirjassa esiintyviin asioihin liitettäviä "puumerkkejä" jotka samalla ilmaisevat äänteitä.